Onpas rauhallista. Kaikki nukkuvat vielä. Nukuttuani neljä tuntia, heräsin ihmeen virkeenä sunnuntaipäivään. Kai tuo hellu pitää tuolta herättää kun se lähtee taas duuniin. Tää suhde tuo kyllä haastetta kerrakseen. Turkkilaiset ovat työnarkomaaneja, yötä päivää painetaan duunia. Kysyinkin, että missäs vaiheessa herra meinaa seukata mun kaa. No, viikossa voi pitää yhden vapaapäivän, maanantain ja torstain välillä. Jotenkin palaa historia mieleen. Ikäänkuin olisin elänyt tämän ennenkin. Yksi vapaa viikossa, eikä sitä suinkaan mun kanssa vietetty, vaan silloin juostiin kaverit läpi ja hoideltiin bisneksiä.

No, käytetään taas mun lempparisanontaa, sitä saa mitä tilaa..